Pölyttäjät
Mehiläisillä ja muilla pölyttävillä hyönteisillä, kuten esimerkiksi kimalaisilla, perhosilla, kovakuoriaisilla ja kärpäsillä, on suuri merkitys ruoantuotannossa. Onnistunut pölytys on monen viljelykasvin hyvän sadon edellytys.
Mitä hyötyä on pölytyksestä?
Kasvien riippuvuus pölyttäjistä vaihtelee kasvikohtaisesti, mutta pääsääntöisesti hyvin pölytetyt kasvit tuottavat aina paremmin satoa. Jotkin kasvit kuten pensasmustikka ja useimmat omenalajikkeet tarvitsevat välttämättä hyönteispölytyksen tuottaakseen satoa. Toiset kasvit puolestaan tuottavat enemmän ja paremman laatuista satoa hyönteispölytyksen ansiosta. Useilla kasveilla onnistunut pölytys myös tuleennuttaa kasvuston tasaisesti. Pölytys lisää marjojen ja hedelmien kokoa ja painoa, parantaa niiden ulkonäköä ja muotoa ja vaikuttaa positiivisesti kuljetus- ja säilytyskestävyyteen. Pölytys lisää myös sokeripitoisuutta marjoissa, jolloin ne ovat maukkaampia.
Miten voin suosia pölyttäjiä puutarhassa ja pelloilla?
Pölyttäjät tarvitsevat ravintokasveja ja suojaa ympäri vuoden - myös silloin, kun pölytystä kaipaavat viljelykasvit eivät vielä kuki. Arvottomilta tuntuvat rikkaruohikot ja pajukot ovat elintärkeitä sekä luonnon pölyttäjille että tarhamehiläisille.
Leveät pientareet luonnonkasveineen ja pellon ja metsän rajan pajukot ja lepiköt ovat pölyttäjille luonnon oma ruokakomero. Pientareet kannattaa niittää vasta luonnonkasvien kukinnan jälkeen. Villivadelma kesällä ja maitohorsma syyskesällä ovat tärkeitä ravintokasveja, joiden suosiminen kannattaa. Viljelijän kannattaa myös aina varmistaa kasvinsuojeluaineiden pölyttäjäturvallinen käyttö.
Puutarhassa luonnonkukkien voi antaa kukkia reuna-alueilla ja suosia mettä ja siitepölyä tarjoavia puutarhakasveja. Tällaisia ovat esimerkiksi mintut, kurjenpolvet, piiskut, maksaruohot, punahatut, asterit, ja nauhukset.Todellinen pölyttäjien ystävä antaa voikukan kukkia alkukesällä ja antaa apilan ja muiden kukkien kukkia nurmikolla.
Kaunopunahattu on paitsi puutarhan kaunistus, myös hyvä ravintokasvi pölyttäjille.