Mehiläistarhaajan kevät

Mehiläiset lähtevät tekemään puhdistuslennon keväällä helmi-huhtikuussa, kun lämpötila varjossa on kymmenen astetta. Mehiläiset eivät talven aikana ulosta pesäänsä, joten puhdistuslennon aikana ne tyhjentävät suolistonsa. Keväällä mehiläistarhaajan ensimmäisiin töihin pesillä voi kuulua mehiläispesän kaivaminen hangen seasta, varsinkin runsaslumisilla alueilla. Tämän jälkeen myös hangen sisällä olleet mehiläisyhteiskunnat pääsevät puhdistuslennolle. [1.]

Kuva 1. Huhtikuussa mehiläispesillä on jo paljon liikettä.

Mehiläisten puhdistuslennon jälkeen tarhaaja voi tehdä pesillä kevätsiivouksen. Tässä siivouksessa pesä nostetaan puhtaalle pohjalle. Vanha pohja puhdistetaan ja pestään ja sitten siirretään seuraaville pesille. Kevätsiivouksen yhteydessä mehiläistarhaajan tulee varmistaa mehiläisten ruokavarastojen tilanne. Sen voi kokeneempi tarhaaja testata nostamalla pesää. Aloitteleva tarhaaja voi punnita pesän tai tarkistaa talviruuan määrän katsomalla pesään. [1.]

Aina pesää tarkastaessa tarkastetaan myös pesän emollisuus ja mehiläisten määrä pesässä. Emon olemassaolon voi tutkia katsomalla onko pesässä munia. Jos pesässä ei ole emoa, niin pesään ostetaan uusi emo, tai pesä yhdistetään sanomalehtipaperin kanssa toiseen pesään. Mehiläispesään tulee aina tarpeen tullessa lisätä tilaa. Keväällä lisää tilaa annetaan aina, kun edelliset pesäosastot ovat täynnä mehiläisiä. Mehiläisten liika ahtaus aiheuttaa mehiläisissä laiskuutta ja parveilua. [1.]

Kuva 2. Pesästä tarkastetaan emollisuus ja mehiläisten määrä.

Vaikka varroapunkin päätorjunta-aika on syksyllä, niin sitä tulee tarpeen tullen torjua keväälläkin. Varroapunkin määrää pesissä tulee ruveta tarkkailemaan noin toukokuun puolessa välissä. Punkkien määrää tarkkaillaan laittamalla pesän pohjan alle punkkiseula. Punkkiseulaa seurataan aina pesällä käydessä. Siitä katsotaan, paljonko punkkeja tippuu päivän aikana. Jos punkkeja tippuu yli 2 per päivä, niin torjunta olisi hyvä tehdä muurahaishapolla. Muurahaishappotorjunta voidaan tehdä geelipussilla. Keväällä riittää kaksi lyhytaikaistorjuntaa. [1.]

Jos mehiläistarhaajalle on tulossa uusia pesiä tai uudelle tarhaajalle on tulossa ensimmäiset pesät, niin sopivan pesäpaikan valinta on hyvä tehdä valmiiksi. Sopiva määrä pesiä per tarhapaikka on 4–10. Tarhoja kutsutaan eri nimillä: kotitarhaksi kutsutaan tarhaa, joka sijaitsee asuinpaikan yhteydessä ja ulkotarhat ovat tarhoja, jotka sijoitetaan kauemmaksi kotitarhasta, yleensä noin 2–3 kilometrin päähän toisistaan. Tarhapaikan valinnassa on hyvä ottaa huomioon, että ajoneuvolla on päästävä helposti tarhalle. Tällöin pesien siirto ja hoito onnistuu mahdollisimman helposti. Tarhapaikan valinnassa tulee ajatella myös mehiläistä. Tarhapaikan olisi hyvä olla aurinkoinen ja tuulelta suojassa. Lentoaukot tulisi suunnata oikein, itään, etelään tai länteen. [1.] Pesien olisi hyvä olla niin, että ne ovat varjossa pahimpien helteiden aikaan, eli keskipäivällä. Kiitoradan edessä ei saisi olla yleistä tietä tai polkua. [2.]

Lähteet: 

[1.] Ruottinen Lauri, Ollikka Tarja, Vartiainen Heikki ja Seppälä Ari 2006. Mehiläishoitoa käytännössä. Viitattu 2021-04-07. Suomen Mehiläistenhoitajan Liitto. Helsinki. Sivut 23, 25–27, 43.

[2.] Mehiläisten hankinta. Mesimestari. Viitattu 2021-04-07. Saatavissa: https://www.mesi.fi/mehilaistenhoito/mehilaisten-hankinta/

Kuvat ja teksti: Fiia Ritvanen Savonialta